#19: Fullmetal Alchemist Brotherhood

Fullmetal Alchemistin parissa olen viettänyt vuoden jos toisenkin, mutta nyt oli ehtinyt vierähtää pienoinen tovi siitä, kun sarjan parissa viimeksi vietin aikaa. Alkuperäinen Fullmetal Alchemist-animeadaptio tuli katsottua jo yläasteen aikoihin, mutta se oli mielestäni aikamoinen pohjanoteeraus sekä täysi loukkaus alkuperäistä mangaa kohtaan. Monen vuoden pyörittämisen ja veivaamisen jälkeen onnistuin katsomaan toisen versioin tästä suositusta sarjasta. Arvoisa yleisö tämä on Fullmetal Alchemist: Brotherhood!

Tarina

Edward ja Alphonse Elric ovat veljekset joita menneisyys on kohdellut kovalla kädellä. Älykkäät veljekset ovat opiskelleet itse alkemiaa pienestä pitäen ja asuneet äitinsä kanssa, eläen onnellista ja rauhallista elämää. Onni kuitenkin rikkoutuu, kun veljesten äiti kuolee kulkutautiin ja nämä jäävät orvoiksi. Ed ja Al päättävät tuoda äitinsä takaisin tuonpuoleisesta käyttämällä alkemiaa. Synteesi kuitenkin epäonnistuu ja vaihtokaupassa Ed menettää toisen jalkansa ja Al koko kehonsa. Ed onnistuu kuitenkin hakemaan veljensä sielu takaisin, menettäen kuitenkin oikean kätensä. Pojat päättävät saada kehonsa takaisin ja etsiä käsiinsä tarunhohtoisen viisasten kiven. Ed värväytyykin alkemiakykyjensä avulla armeijaan ja veljekset toivovat sen kautta löytävänsä tietoa kivestä. Matka kiven luo ei kuitenkaan ole aivan tasainen ja matkan varrelta löytyy sekä uusia ystäviä, että vihollisia kuin myös järkyttäviä paljastuksia armeijan ylimmästä johdosta.

Arvostelu

Fullmetal Alchemist: Brotherhood on huomattavasti onnistuneempi sovitus kuin edeltäjänsä, sillä se ei yritä liikaa vaan tekee vain sen mihinkä sen rahkeet riittävät. Ensimmäinen animeversio kulki aluksi ihan mukavasti mangan tapahtumien mukaan, mutta tarina kuitenkin jatkoi pian omille teilleen, jolloin sarjasta tuli aikamoista sillisalaattia eikä se saanut kunnon päätöstä. FMAB taas seuraa melko uskollisesti mangan tapahtumia loppuun asti, pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Se ei sorru tekemään typeriä virheitä, eikä sarjassa esitetä niitä kuuluisia turhia fillerijaksoja. Tosin sarjan alussa oletetaan, että katsoja on tutustunut joko mangaan tai Fullmetal Alchemist -animeen, mikä on vähän hämmentävää. Tämä kuitenkin unohtuu nopeasti, sillä mitä enemmän sarjaa etenee sitä eheämmäksi tarinan kerronta muuttuu. Animesta on myös tajuttu jättää ei niin olennaiset tapahtumat sivuun, jolloin sarjalla on ollut enemmän tilaa hengittää. Anime myös täydentää mangaa loistavasti, sillä se kertoo muutamia mielenkiintoisia seikkoja tietyistä hahmoista. Tietenkin jos alkuperäisteoksen, eli mangan on lukenut anime ei tarjoa oikeastaan paljon mitään uutta. Itse kuitenkin tykkäsin katsoa yhtä lempisarjaani väreillä ja liikkuvalla kuvalla varustettuna.

Sarjan tasapainottelu huumorin ja draaman välillä on aivan ensiluokkaista. Tästä saamme tietenkin kiittää Hiromu Arakawaa, joka on sarjan luonut. Myös animen ohjaajille täytyy kuitenkin antaa kunniaa, sillä he ovat saaneet mangan huumorin toimivaan myös animessa. Fullmetal Alchemist: Brotherhood on heittäydy missään vaiheessa liian koomiseksi eikä huumori syö sarjan uskottavuutta. FMAB:n valtti on myös se, että se voi kiihdyttää nopeasti nollasta sataan. Tunnelma voi vaihtua yhtäkkiä komediallisesta naururemakasta täysin vakavaan nyrkkitappeluun. Sarja osaakin käsitellä vakaviakin aiheita ja varsinkin ihmisten ahneus sekä julmuus tulivat hyvin ilmi.

Sarjan päähenkilöt Ed ja Al tuskin esittelyjä kaipaavat, sillä nämä kaksi jaksavat elää fanien keskuudessa vuodesta toiseen. Veljesten välinen suhde on erittäin mielenkiintoista seurattavaa, sillä se osataan esittää aidosti eikä sitä viedä liian pitkälle. Varsinkin se, että veljekset ovat niin läheisiä toisilleen mutta silti riitelevät ja heillä on erimielisyytensä, tuo tietynlaista uskottavuutta. Veljesten suhde toisiinsa myös kasvaa ja kehittyy sarjan edetessä.
Ed on kaksikon isoveli ja on erittäin tarkka pituudestaan. Ed onkin erittäin kuumapäinen ja tulistuu aika helposti. Toisaalta Ed on kuitenkin uskollinen veli sekä ystävä ja on aina valmis jopa uhrautumaan toisten vuoksi. Etenkin hänellä on kova palo löytää viisasten kivi, sillä hän syyttää itseään siitä, että Al menetti kehonsa. Al itse on Edin täydellinen vastakohta. Hän on rauhallinen ja ajattelee usein ensin ennen kuin toimii, toisin kuin Ed joka usein ryntää joka paikkaa suuna päänä. Al on kuitenkin Edin lailla uskollinen ja aina valmis auttamaan. Poikien menneisyys on saanut heidät aikuistumaan varhain, mutta sarjassa tulee kuitenkin hyvin ilmi, että Ed ja Al ovat loppujen lopuksi vasta lapsia. Edin ja Alin suhde isäänsä on myös kiinnostava, sillä Al pitää Hohenheimia yhä isänään ja on valmis antamaan tälle uuden tilaisuuden. Ed taas syyttää isäänsä äitinsä kuolemasta ja käyttäytyykin avoimen vihaisesti tätä kohtaan. Varsinkin Edin ja Hohenheimin suhde kehittyy huimasti sarjan aikana. Kaikki se, mitä veljekset ovat kokeneet ja tulevat kokemaan sarjan aikana tekevät veljeksistä erittäin pidettäviä hahmoja ja heitä on hauska seurata ja kannustaa eteenpäin. Poikiin ehditään tutusta oikein hyvin sarjan aikana ja heistä tuleekin erittäin tärkeitä katsojille.

Veljekset eivät kuitenkaan ole ainoa sarjaa kannatteleva voima, sillä sarjaan mahtuu muitakin hahmoja moneen lähtöön. FMAB:ssa ei oikeastaan olekaan turhia hahmoja, vaan jokaisella hahmolla on oma tarkoituksensa. Veljesten lisäksi tärkeimpiä hahmoja ovat sarjalle mm. naistenmies Roy Mustang, veljesten lapsuudenystävä Winry Rockbell, badass-muijat Izumi Curtis, ihmisiä halveeraavat homonculukset, Xingistä saapunut prinssi Ling, kostoa janoava Ishvali Scar sekä jo edellä mainittu Van Hohenheim. Myös muut sivuhahmot ovat tärkeässä roolissa tarinan kannalta ja varsinkin lopputaistelussa jokainen antaa oman panoksensa. Hahmokaarti myös vaihtuu mukavaan tahtiin, sillä uusia tuttavuuksia ilmaantuu aina sitä mukaa kun sarja etenee ja poikien matka sitä vaatii. Näin saatiin koko ajan uutta verta mukaan, eikä sarja alkanut maistumaan puulta. Sarjassa ei kuitenkaan unohdeta vanhojakaan hahmoja, vaan kaikille riittää mukavasti ruutuaikaa. Jokainen hahmo on myös erittäin pidettävä ja aidon tuntuinen. Hahmoihin ehtii kiintyä, jolloin mahdolliset kuolemat kirpaisevat aika mukavasti.

Jos jostakin pidin ensimmäisessä animeversiosta, niin se oli animaatio. Studio Bones jaksoi pitää yllä ensimmäisen animeversion animaatiotasoa hamaan loppuun asti, vaikka sarja muuten olikin floppi. Sama laatu onneksi näkyy myös Brotherhoodissa ja näyttää jopa siltä, että sen animaatio on jopa parempaa kuin FMA:ssa. Animaatio on sulavaa ja varsinkin tappelukohtaukset, sekä hahmojen liikkeet ovat todella hyvin toteutettuja. Animaatio ei muutu kökköiseksi ja jäykäksi ellei kohtauksen tunnelma sitä vaadi. Myös huumorikohtauksissa animaatiota on käytetty neuvokkaasti ja hahmojen muotoja on välillä liioiteltu mukavasti. Hahmojen eleet ja liikkeet taas kuvaavat loistavasti hahmojen personnallisuutta, varsinkin Ed on oiva esimerkki tästä. Yleensäkin animaatio on todella lennokasta ja liikkuvaa, eikä sitä oikein voi moittia mitenkään. Ei kun voipas; Envyn todellisen olemuksen animaatio on nimittäin aika kamalaa, sillä hahmo on animoitu lähes täysin 3D-CGI-tekniikalla. Onneksi kuitenkin Envyn transformaatioita ei nähdä kovin usein, mutta valitettavasti tämä pistää aina inhottavasti silmään.

Pojat tukkanuottasilla

Fullmetal Alchemist: Brotherhood kattaa kaiken kaikkiaan 64 jaksoa, joten se sisältää 5 alkutunnaria ja 5 lopputunnaria. Laajasta kirjosta huolimatta kaikki tunnarit ovat todella korkeatasoisia ja mukavia kunneltavia. Itse en skipannut mitään alkutunnaria kertaakaan ja lopputunnareitakin kuunetelin harvinaisen paljon. Alkutunnarit olivat hyvin nopeatempoisia ja toiminnallisia, mutta niissä oli jotakin pientä surumielisyyttä mukana. Alkutunnareista on hyvin vaikea sanoa mikä niistä oli paras, mutta itseeni ainakin upposivat kolme viimeistä tunnaria kappaleilla "Golden Time Lover", "Period" sekä "Rain". Näistä kolmesta "Rain" erottui edukseen musiikkinsa avulla, sillä SIDin surullinen ja kirkas ääni saa ihokarvat nousemaan pystyyn. Animaatio jokaisessa alkutunnarissa oli melko
samankaltaista; tappelua, räiskintää ja toimintaa. Tunnareiden visuaalinen ilme oli kuitenkin kaunista katsottavaa; varsinkin kolmannen alkutunnarin kohtaus jossa Ed makaa nurmella kukkien ympäröimänä.

Lopputunnarit taas olivat huomattavasti rauhallisempia, vaikka jotkin niistä olivat hyvin samanhenkisiä kuin alkutunnarit. Ne eivät ihan yllä alkutunnareiden tasolle, mutta ne ovat silti ilahduttavan hyviä. Varsinkin kappaleet "Uso" sekä "Shunkan Sentimental" olivat erittäin hyvää kuunneltavaa. Tosin yksi lopputunnari oli vähän pettymys. Lil´B:n kappale "Tsunaide Te" voisi olla hyvä biisi jonkun toisen laulamana, sillä omaan korvaani Lil´B:n ääni kuulostaa hieman epävireiseltä. Tämä saa taas laulajan kuulostamaan siltä baarissa laulavalta känniseltä naiselta. Ei millään pahalla, mutta itse en tykännyt kappaleesta lainkaan. Lopputunnareiden animaatio ei ollut yhtä liikkuvaa kuin alkutunnareissa, mutta se kuitenkin tasapainotti sarjaa hyvin. Pidin varsinkin ensimmäisen lopputunnarin animaatiosa, sillä se oli mukavan erilaista sekä upealla tavalla toteutettu. Sarjan muukin OST oli oikein mukavaa kuunneltavaa. Suurin osa OST-musiikista oli hyvin vakavaa, voimakasta, mahtipontista sekä taistelunhenkistä, joka sopii sarjan maailmaan ja henkeen oikein hyvin. Joukossa oli myös muutamia hieman rauhallisempia ja ehkä hieman surullisiakin biisejä, mutta pirteitä ja iloisia kappaleita sarjassa on hyvin vähän. OST oli kaikessa komeudessaan tosi monikirjoista ja upeaa. Hyviä biisejä olisi vaikka kuinka monta, mutta parhaimpia olivat ehdottomasti "Battle Scherzo", "To be king", "Crime and Punishment", "One is All, All is One" sekä "Mortal Sin".

Tuomio

Fullmetal Alchemist: Brotherhood oli monessa suhteessa erittäin onnistunut adaptio. Se ei yritä liikaa, vaan tekee sen mihin se kykenee. Alkuteokselle pysytään hyvin uskollisena, pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta, eikä anime oikeastaan tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä jo mangan lukeneille. Hahmot ovat kuitenkin loistavia ja sarjaa katsoisi jo pelkästään heidän takiaan. Animaatio ja musiikkikin toimivat oikein hyvin, ja sarjaa on yksikertaisesti oikein mieluista katsoa ja kuunnella. Katsomiskokemuksena FMAB on ehdottomasti katsomisen arvoinen, sillä se omalla tavallaan jo kulttisarja ja se tarjoaa mielenkiintoisen katsomiskokemuksen jopa vanhemmille katsojille. Aivan nuoremmille sarja ei kuitenkaan aivan sovi, sillä sarja on melko raaka ja se käsittelee melko vakaviakin asioita. Sarja sopii sekä vanhemmille animeveteraaneille kuin myös keltanokille, sillä se on lähes täysi nappisuoritus ja saa katsojan innostumaan animesta. Fullmetal Alchemist: Brotherhoodin pariin on aina hyvä palata milloin tahansa.

Arvosana: 9,4/10