keskiviikko 17. toukokuuta 2017

#26: Clannad

Tomoya Okazaki on elämäänsä kyllästynyt nuorukainen, joka ei näe edessään kunnon tulevaisuutta. Hän on saanut ystävänsä Youhei Sunoharan kanssa lintsaajan maineen, sillä koulu ei kiinnosta ja kommelluksiakin tulee tehtyä. Eräänä koulupäivän aamuna Tomoya tapaa ujon ja hiljaisen tytön nimeltä Nagisa Furukawan. Kohtaaminen muuttaa Tomoyan elämän suunnan ja saa tämän muuttamaan ajatusmaailmaansa muista ihmisitä ja itsestään.



Lykkäsin Clannadin sekä Clannad: After Storyn katsomista todella kauan, vaikka tiesin sarjaan kohdistuvasta hypetyksestä. Tämä johtunee yksinkertaisesti siitä, että olen huono aloittamaan sarjoja, joilla on pituutta melkein tai yli 50 jaksoa. Tällaiset sarjat ovat tietenkin usein miten parhaimpia, kuten Assassination Classroom, Code;Geass, Shokugeki no Soma sekä Fullmetal Alchemist: Brotherhood ovat todistaneet. Mutta nyt olen vihdoin ja viimein katsoin tämän sarjan, joten itse asiaan.

Clannad ei oikeastaan loista uniikilla tarinallaan tai erikoisella kerronnalla. Sen setup on ihan perus kouluun sijoittuvaa, nuorten slice of lifea ja se koostuu pienemmistä juonikaarista, joissa käsitellään yhtä tärkeää henkilöhahmoa ja tämän kaapissa olevia luurankoja. Sarjan hohto piilee kuitenkin sen koskettavuudessa. Clannadin tarina kerrotaan niin, että kaikki sarjan hahmot muuttuvat katsojalle todentuntuisiksi ja itse hahmot kaikkine suhteineen ovat erittäin realistisia. Hahmoille annetaan kosketuspintaa paljon ja näistä tulee katsojille erittäin tärkeitä sarjan aikana. Näiden seikkojen takia kaikki hahmojen kokemat tunteet ja tapahtumat onnistuvat riipaisemaan todella syvältä ja koskettavaan katsojaa. Itse en pidä itseäni kovin herkkänä itkijänä ja vaadin todella latautuneen tunnelman ennen kuin kyynelkanavani aukeavat. Mutta Clannadin vajaan 50 jakson aikana itkin peräti 5 kertaa! Sarjan hahmot ja heidän tarinansa onnistuivat koskettamaan minua niin syvästi, että silmäni olivat vähän väliä kuin vesiputoukset. Varsinkin Fuukon, Kotomin, Youhein ja Nagisan tarina koskettivat, mutta sarjan lopetus oli kaikista koskettavin.


Ja nyt kun kerran puhutaan koskettavuudesta niin siirrytään sarjan OST:hen. Clannad osoittaa myös sen, että hyvällä OST:llä on merkitystä. Mikään sarjan surullisista ja tunteellisista kohtauksista ei olisi varmaan iskenyt yhtä hyvin, jos taustalla ei soisi surumielistä ja koskettavaa musiikkia. Jos jokin kertoo sarjasta enemmän kuin sanat, niin se on musiikki. Sarjan musiikki toimii oikein hyvin, sillä se lisää kohtauksiin dynaamisuutta ja tukee tilanteen vaativaa tunnelmaa. Osa kappaleista on myös ihanan ristiriitaista, sillä ne ovat samalla surullisia ja saavat melkein heti kyyneleet vuotamaan, mutta taas toisaalta niissä on elämän iloa ja pieniä toivon pilkahduksia. Sarjan OST:tä ei voi kuvailla millään muulla sanalla kuin kaunis. Clannad on niitä sarjoja, joidenka ei tarvitse keksiä pyörä uudelleen, vaan se yksinkertaisesti pelaa käytössään olevat kortit todella hyvin ja onnistuu olemaan keskiverto animea koskettavampi ja vetovoimaisempi.

Sarja ei pakota itseään myöskään pysymään ylidramaattisena koko ajan, vaan se lataa paukkunsa oikeisiin kohtiin. Sinne tänne sarjaa on myös viljelty mukavasti huumorikohtauksia, jotka piristävät tunnelmaa aika ajoin ja tasapainottavat draamaa. Pääosin huumori on oikein hyvää, mutta en pitänyt siitä, että Fuukon tarinakaaren jälkeen tämän rooli muuttui kokonaan pelkäksi naurattajaksi. Vaikka muuten pidin Fuukon hahmosta, niin alkoi tämän typerä yllättävä ilmaantuminen väärällä hetkellä vain ärsyttämään. Sarjan onnistuukin välillä pilaamaan sen latautuneen ja dramaattisen tunnelman pakotetulla huumorilla, mikä onkin sarjan suurin miinus.


Clannadin yksi valtti sen menestykseen on myös ehdottomasti sen upean kaunis animaatio. Kyoto Animationilla on aina ollut korkeat standardit sarjoilleen ja studion animaation taso säilyy useimmiten, vaikka sarja muilta osin ontuisikin. Clannadin animaatio on mielestäni jopa KyoAnin piireissä keskitasoa korkeampaa. Sarjaa katsoessa voi vain uppoutu sen realistiseen, mutta värikkääseen maailmaan. Sarjan taustat ja ympäristöt on suunniteltu pikkutarkasti pienintäkin yksityiskohtaa myöten ja ne ovatkin oikeita katseen vangitsijoita. Clannadin animaatio värikylläisyyden lisäksi myös kirkas sekä valoisaa. On hienoa nähdä, että joissakin kohtauksissa varjot ja valonsäteet on tehty todella luonnollisen näköisiksi. Hahmomallit taas ovat sarjassa erittäin animemaiset, joka korostuu varsinkin ylisuurissa silmissä ja värikkäissä hiuksissa. Hahmojen kasvot ovat myös järjestäen saman näköisiä ja olisinkin kaivannut erottuvia kasvojen piirteitä hahmoilla. Onneksi hahmoille oltiin kuitenkin luotu oma hiustyyli ja persoona, joidenka avulla hahmot oli helppo erottaa toisistaan.


Hahmot itsessään ovat sarjan yksiä tärkeimpiä asioita, sillä ilman heitä ja heidän välisiään suhteitaan, en varmaan olisi sarjaa jaksanut katsoa loppuun. Heistä jokainen on pidettävä ja itse oikeastaan tykkäsin kaikista sarjan hahmoista. Jopa aluksi turhakkeelta huumorihahmolta vaikuttava Youhei onnistui saamaan taustatarinaa ja nousemaan yhdeksi lempihahmoksi. Päähahmon Tomoyan kehitys sarjassa on kuitenkin kaikista suurinta ja hänen kasvamisensa pysyykin mukana läpi sarjan. Tomoya on mukavan piristävä päähahmo, sillä hän ei ole todellakaan mikään puhdas pulmunen ja hänellä on enemmän tai vähemmän ongelmia oman elämänsä kanssa. Välillä tuntuukin, että Tomoya saa kaiken paskan niskaansa ja saa kokea kaiken kaikista karvaimmin. Hänen kasvuansa on kuitenkin mukava seurata läpi sarjan ja miten hän muuttuu ihmisenä. Tosin mielestäni  hänen tarinaansa ja suhdettaan isäänsä venytettiin ehkä vähän turhan paljon.

Nagisa on toinen paljon huomiota sekä kehitystä saava hahmo. Vaikka Nagisa ei luonteeltaan ole yhtä mieleenpainuva tai räväkkä kuten Tomoya, on hän silti sarjan sympaattisempia ja ihanimpia hahmoja. Nagisa on oikean puhtaan ja suloisen moetytön esikuva, sillä hänellä on hento ääni, hän ei puhu kovaa ja on suloinen suuttuessaan. Nagisa on koko sarjan melko sairaanloinen ja sen takia on joutunut jättämään yhden kouluvuoden väliin ja on näin ollen vuotta jäljessä koulun käynnissä ikätovereihinsa nähden. Nagisan sairaanloisuus nousee suureenkin osaan aika ajoin, mutta Nagisa ei koskaan anna periksi sairaudelleen. Hän onkin toisella tavalla vahva kuin Tomoya, Youhei, Kyo tai kukaan muu sarjassa; hän jaksaa jatkaa eteenpäin ja kannustaa aina toisiakin. Nagisasta ei voi olla pitämättä. Tomoyan ja Nagisa ovat myös sarjan hellyttävin pari ja on mukavaa, että heidän suhteen kehittyminen nähdään alusta loppuun asti eikä sitä vain jätetä pelkästään seurustelun aloittamiseen.

Clannad on täynnä muitakin mielenkiintoisia hahmoja, joista voisi puhua vaikka kuinka kauan, mutta taitaisi tekstini muuttua aika pitkäveteiseksi jos alkaisin käymään heitä kaikkia yksitellen läpi. Tomoyan ja Nagisan lisäksi sarjan lempihahmojani olivat Youhei, Kyou sekä Tomoyo. Jokaiselle hahmolle annetaan omat tarinakaarensa, jolloin heihin pystytään tutustumaan paremmin ja heidän usein synkeä tarinansa päästetään valloilleen. Joidenkin hahmojen tarinat onnistuttiin kertomaan todella hyvin, mutta taas toiset melkeinpä vain juostiin nopeasti läpi. Oli harmillista, että osa hahmoista sai niin paljon vähemmän aikaa kuin toiset, ja mielestäni joidenkin "ei-niin-tärkeiden-hahmojen" tarina-arkit oltaisiin voitu käyttää olennaisimpien hahmojen tarinan kerrontaa.


Molemmat sarjan tunnarit ovat erittäin kauniita ja muistettavia biisejä ja ne keikkuvat vieläkin sitkeästi youtubessa monen TOP10-listoilla. En yhtään ihmettele sillä "Megumeru" ja "Toki wo Kizamu Uta" ovat upeita ja herkkiä kappaleita, joita todella vain jää kuuntelemaan. Varsinkin Lian esittämä kakkostunnari on rauhoittava, surullinen ja erittäin kaunis kappale, jota odotin joka kerta aloittaessani uuden jakson. Tunnareille on kyhätty myös upea animaatio kuin kirsikkana kakun päälle ja siitä henkii vanhojen tunnareiden tyyli, sillä tunnarin aikana esitellään sarjojen hahmoja tyylillä, jota ei enää oikeastaan nykyanimessa näe. Lopputunnareiden kohdalla ilahduin siitä, että Nagisan maskotit eli Dango-perhe oltiin otettu mukaan ensimmäiseen lopputunnariin. Vielä nytkin hoilaan vähän väliä "Dango Daikazokun" kertosäkeistöä. Kappale on ihana söpö, mutta siinä on jotain surumieleistä. Pidin myös Chatan lauluäänestä.


Tuomio

Clannad vastasi lähes puhtaasti kaikkiin odotuksiini ja ymmärrän täysin miksi ihmiset pitävät tästä sarjasta niin paljon. Se on ajaton sarja ja uskon, että se tulee kestämään aikaa hyvin, kuten se on tehnyt tähänkin asti. Clannadin pariin on tulevaisuudessakin helppo palata ja sen aionkin tehdä. Otan tässä vaiheessa käyttöön uuden arvosana-menetelmän, josta lisää infoa löydät sivupalkista. Ja Clannad ansaitsee ehdottomasti korkeimman arvosanan eli Kerrassaan hengästyttävä!. Jos kaipaat animeltasi kunnon slice-of-life -draamaa koskettavine henkilötarinoineen ja upeine animaatioineen, niin Clannad on sinulle juuri oikea valinta. Varaa itsellesi nenäliinoja käden ulottuville.








2 kommenttia:

  1. Oon kuullut niin ristiriitaisia juttuja Clannadista, että on jäänyt itseltä katsomatta. Mut sun arvostelusi takia, aion ehdottomasti sen katsoa!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mukava kuulla, että arvosteluni innostaa sinua katsomaan Clannadin ^^!

      Clannad on tosiaan saanut ristiriitaista palautetta, mutta se pitääkö sarjasta vai ei varmaan riippuu niin paljon ihmisestä. Jotkut voivat kokea jotkin asiat häiritseviksi enemmän kuin toiset ja onhan Clannadkin melko hidastempoinen. Mutta omasta mielestäni se kyllä kannattaa katsoa tai ainakin antaa edes mahdollisuus ;).

      Poista