Naruto on nykyään sarja, jonka jokanen anime- ja mangaharrastaja tunnistaa, vaikkei kyseiseen sarjaan ei olisi itse tutustunutkaan. Nyt viisitoista vuotta jatkunut sarja on tullut päätökseensä myös Suomessa. Kirsikkana kakun päällä Sangatsu Manga on julkaissut vielä lisäosan Naruton tarinaan. Naruto - Seitsemäs Hokage ja uusi sukupolvi sijoittuu rauhan aikaan, jolloin Naruto toimii kylänsä Hokagena. Sakuran ja Sasuken tytär Saradan tunteet myllertävät, sillä mikään ei tunnu olevan kohdallaan. Tyttö ei ole nähnyt isäänsä vuosiin eikä äidiltä vastauksia heru. Sarada alkaa epäillä omaa alkuperäänsä ja päättää etsiä oman isänsä käsiinsä ja saada vastauksia kysymyksiin. Samaan aikaan Konohaa uhkaa uusi varjo, joka näyttää omaavan itse sharinganin.
Olen sitä sukupolvea, jonka ensimmäisinä harrastusvuosina Naruto oli hyvin ajankohtainen sarja. Sitähän se tosin on vieläkin. Sarjaa on tullut seurattua aivan alusta saakka ja täytyy myöntää, että näinkin pitkään jatkuneen sarjan päättyminen on aika haikeaa. Naruto - Seitsemäs Hokage ja uusi sukupolvi ei keskity kuitenkaan Narutoon vaan Sakuran ja Sasuken tyttäreen. Tämä on mielestäni hyvä veto, sillä en olisi välttämätä jaksanut seurata esim. Naruton pojan Boruton seikkailuja. Tosin yksipokkariseksi erikoistarinaksi siinä ehditään mukavasti vilkaisemaan myös muita hahmoja, aina vanhoista tutuista uuteen sukupolveen. Tarinassa myös huomasi kuinka paljon hahmot ovat kasvaneet Naruton tarinan jälkeen. Varsinkin Sasuke on muuttunut huimasti sarjan nuoresta teiniangstista. Hahmojen luonteita ei olla kuitenkaan muutettu liikaa vaan jokin hahmon tyypillinen piirre on jätetty mukavasti jäljelle. Positiivista oli myös, että muita sivuhahmoja nähtiin myös mukavasti. Taas toisaalta sarjan pahis oli vähän mitäänsanomaton. Vaikuttihan tämä tosi vahvalta jne. mutta hänet kuitenkin kukistettiin aika nopeasti ja kaikki muut seikat ohitettiin ihan olankohautuksella. Tarinan tarkoitus tosin ei ole keskittyä pahikseen ja tämän lyömiseen, vaan Saradan kasvamiseen. Pahiksen virka olikin vain toimia ponnistuslautana Saradan kehitykselle. Tässä tarina onkin onnistunut mielestäni tosi hyvin, eikä pahiksen heppoisuus lopuksi vaivaa lainkaan. Kertomus toimii myös itsenäisenä tarinana, sillä siinä ei vihjailla liikaa alkuperäiseen sarjaan, vaan tähän tutustumatonkin lukija pääsee oivasti sisään Naruton maailmaan. Pokkari on kyllä must-ostos Naruto-faneille ja se on oivaa ja viihdyttävää luettavaa myös alkuperäiseen sarjaan tutustumattomille.
Masashi Kishimoton piirrosjälki on omaleimaista ja selkeää luettavaa. Ruuduista on helppo siirtyä toiseen ja tarinan kuljetus soljuu mukavasti eteenpäin. Vaikka Kishimoton kynänjälki onkin yksinkertaista ja suoraviivaista, hän osaa piirtää tarkkoja taistelukohtauksia sekä erilaisia tilanteita. Tarinassa hypitään koko ajan paikasta toiseen ja Kishimotolla onkin taito piirtää niin, että katsojan on helppo pysyä perässä miljöön vaihtuessa. Kishimotoa on vähän moititto samannäköisistä hahmomalleista. Tästä huolimatta hahmot on helppo erottaa toisitaan, sillä hän piirtää jokaiselle hahmolle oman vaatekokonaisuuden ja jonkin yksityiskohdan josta hahmon tunnistaa. Kishimoto ei myöskään sorru liian tarkkoihin ja yksityikohtaisiin piirroksiin, vaan pitää kaiken simppelinä ja minimaalisena, jolloin pokkarin lukeminen ei käy raskaaksi.
Sangatsu Manga on tehnyt taas kerran loistotyötä. Narutossa kerran käytetään paljon pelkästään mustaa ja valkoista on olennaisen tärkeää, että värit pysyvät siisteinä ja tarkkoina. Suomijulkaisun painolaatu onkin ensiluokkaista. Musta on mustaa ja valkoinen valkoista. Myös Kim Sariolan käännös toimii loistavasti, sillä se on sujuvaa ja sopii hyvin hahmojen suuhun. Varsinkin Choochoon puhetyyli on onnistunutta. Äänitehosteet on käännetty mistä aina plussaa. Käännökset on sijoiteltu nätisti alkuperäisen viereen, jolloin ne eivät häiritse lukukokemusta. Värisivuja ei ole ja haikailinkin vähän niiden perään. Onhan sentään kysessä Naruton "viimeinen" osa. Värisivujen puutteesta huolimatta Naruto - Seitsemäs Hokage ja uusi sukupolvi on kaunista luettavaa ja ehdottomasti joka pennin arvoinen.
Teos: 2,5 /3
Julkaisu: 3/3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti