Pyhäkön kulkukissat - tunteita ja tuoksuja

Jostakin syystä uutuuksien lukeminen on vähän laahannut perässä, mutta nyt alan taas saada rytmistä kiinni. Sangatsu Mangan uusin tyttöinmanga Pyhäkön kulkukissat ei alun alkaen kovinkaan herättänyt mielenkiintoani, koska 1. se on yksiosainen ja 2. tällaiset mangat ovat yleensä hyvin tasapaksuja ja puhtaiksi kaluttuja. Pyhäkön kulkukissat on kuitenkin jollain tapaa hyvä manga. Siitä tietenkin löytyvät kaikki rakkaussarjojen kliseet aina maalle muutosta, hölmöihin kömmelluksiin ja komeisiin poikahahmoihin. Manga kuitenkin erottuu massasta siinä suhteessa, että sen tarinat ovat erittäin koskettavia ja hahmot samaistuttavia. Pokkari sisältää kolme tarinaa, joista kaksi ensimmäistä ovat pokkarin parhaimpia. Kolmas tarina on selvästi hiomattomampi ja karkeampi kuin kaksi ensimmäistä, mutta senkin hahmoista ei voi olla pitämättä.

Tarinan hahmoista saa hyvin otteen ja heidän tuntemuksiinsa on helppo samaistua. Hahmokemiat toimivat, vaikka pikarakastumiset eivät enää tunnu kovin loogisilta tässä iässä. Vaikkei Chiyorin kädenjälki erotu edukseen, niin on hän taitava luomaan tunnelmallisia kohtauksia. Hahmojen ilmeissä on myös aimo annos tunnetta mukana menemättä liian ylidramaattisiksi. Koskettavia hahmotarinoita siis riittää, mutta ne onnistuvat lyhyestä sivumäärästä huolimatta. Varsinkin toinen tarina laittoi melkein kyyneleet virtaamaan silmistä. Oli myös hauska huomata miten mangaka on sitonut yhteen kaksi ensimmäistä tarinaa toisiinsa. On harmi etteivät tarinat olleet tämän pitempiä, sillä olisin toisaalta mielelläni voinut lukea hahmojen elämästä lisääkin. Näilläkin eväillä Pyhäkön kulkukissat on kuitenkin vahva pokkari, joka on ehdottomasti ainakin yhden lukukerran arvoinen.