Mukava palata takaisin kirjoittamaan näin kissojen parissa. Ace - mustan vaeltajan kolmas osa on juuri saapunut lehtipisteisiin, mutta palataan kuitenkin vielä kakkososan pariin. Toinen osa etenee melko lailla samaa tahtia ja samoja suuntaviivoja pitkin kuin ensimmäinenkin osa. Ace vaeltelee pitkin Japania, tapaa uusia kissoja, tappelee välillä ja joutuu enemmän tai vähemmän tekemisiin ihmisten kanssa. Suurin ero onkin, että tarinaan on oikeasti saatu hieman jonkinlaista juonentynkää mukaan. Tarinat ovat sidoksissa toisiinsa eivätkä ne ole kokonaan toisistaan erossa olevia tarinoita. Joitakin edellisessä osassakin tavattuja tuttujakin nähdään pikaisesti. Mukaan tuleva kovapintainen naaraskissa Julia tuo myös uutta makua mukaan pureskeltavaksi. Acen mystinen päämäärän saavuttaminen ei kuitenkaan etene vieläkään vaan musta kissa jatkaa yksinäistä vaellustaan tappavaan tahtiin. Acen kautta opitaan kuitenkin monia elämän viisauksia, joista varsinkin nuorimmat lukijat voivat saada enemmän irti. Pokkari on kuitenkin ensimmäisen osan tavoin kepeälukuinen ilman sen kummempaa jännitystä. Jos kaipaa jotain nopeasti luettavaa eläinsarjaa niin Ace on juuri sitä.
Muuten pokkarin painolaatu on perus hyvää kamaa. Acen painolaatu on myös mielestäni jopa hieman parantunut edellisestä osasta. Nyt katin ilmeet tulevat paljon paremmin esiin. Mainittakoon vielä kansikuvat, joista olen melko yllättynyt. Ekan osan tumma ja dramaattinen kansi on aivan eri maailmasta kuin toisen osan vaalea ja kirkas. Kansien värimaailman suuri ero on melko yllättävä ja toisen osan kannet antavat sarjasta aivan toisenlaisen kuvan. Tosin nykyiset kannet voivat olla helpommin lähestyttävät kuin ekan osan aggressiivisen tummat kannet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti