lauantai 15. syyskuuta 2018

Tämän hetken kuumottavimmat manga-sarjat

Heissuli vei arvoisat lukijat! Voisi oikein sanoa, että pitkästä aikaa. Ja kyllä olen elossa. Blogini on viettänyt venähtänyttä kesälomaa jo muutaman kuukauden ja postaus tahti on jämähtänyt todella hitaaksi. Osittain tämä on kuitenkin aivan suunniteltua, sillä koulujutut vievät paljon aikaa arjesta, varsinkin nyt kun valmistuminen alkaa olla kulman takana. Lisäksi animen katsominen ei ole innostanut ja muutkin asiat ovat vieneet energiaa. Siispä postausjonoon on kertyneenä monta coniraporttia sekä manga- ja animearviota. Ehkä kirjoittamistahtia tästä vielä elpyää viimeistään vuoden vaihteen jälkeen, mutta tällä hetkellä pidän hitaan postaustahdin ja kirjoittelen sitten jahka kun ehdin. Mutta vaikka anime ei ole napannut pitkään aikaa niin mangaa olen ehtinyt lukea ihan mukavasti. Olen myös yllättävän hyvin kärryillä tuoreistakin julkaisuista ja vanhojakin sarjoja olen saanut aloiteltua. Siksi onkin hyvä kirjoitella tämän hetken kuumottavimmista manga-sarjoista joita luen. Listaamani sarjat voivat olla sekä vielä jatkuvia että jo päättyviäkin sarjoja. Ainoa kriteerit ovat, että luen listalla olevia sarjoja tällä hetkellä, enkä ole saanut niitä vielä luettua loppuun, vaikka sarja olisikin jo päättynyt. Sarjan on myös täytynyt tehdä jokin vaikutus päästäkseen listalle. Sarjat eivät ole missään parhausjärjestyksessä.

Banana Fish


Banana Fish taitaa olla tämän koko listan vanhin mutta samalla tuorein lukemani sarja. Sarja on ilmestynyt 80-luvulla, mutta sai nyt vasta etuoikeutetun animeversionsa. Animea on kehutti kovin varsinkin BL-harrastajien keskuudessa, joten aloin lukemaan sarjaa animen katsomisinnon puuttuessa. Ensimmäiset luvut eivät vielä säväyttäneet, mutta nyt kun olen sarjaa lukenut puoleen väliin asti niin olen aivan koukussa tähän sarjaan. Banana Fishissä on paljon sellaista mistä en niin usein mangassa välitä, mutta se onnistuu silti olemaan kiinnostavaa luettavaa. Lisäksi sarja on synkkä, verinen ja samalla niin realistinen. Lopuksi se on vieläpä sydäntäraastavaa luettavaa. Tämä sarja kutkuttelee myös mun BL-tuntokarvoja. En odota sarjan loppua kovin suurella innolla, sillä mulla on erittäin paha aavistus sen suhteen. En silti voi irtautua tästä tarinasta ja sen ihanista hahmoista.

To Your Eternity


Jos olette lukeneet A Silent Voicen, niin on To Your Eternityn tekijä tuttu. Tällä kertaa mangaka on kuitenkin lähtenyt hieman erilaiselle linjalle. Mikä ei ole suinkaan huono juttu, sillä To Your Eternity tuntuu tuoreelta ja jännittävältä sarjalta. Vaikka olen vasta ensimmäisen pokkarin lukenut, niin tämä sarja on ehtinyt koskettaa mua jo monella tapaa. Yoshitoki Ooima kunnostautuu siis jälleen kyynelkanavien avaamisessa ja muillakin osa-alueilla ensimmäinen pokkari on todella vahva aloitus sarjalle. Kiinnostavaa nähdä miten sarja tulee etenemään.

Land of the Lustrous


Kirjoitinkin jo Land of the Lustrouksesta pidemmän postauksen pari kuukautta sitten, joten monelle ei liene yllätys, että sarja löytyy tältä listalta. Sarja jaksaakin koukuttaa edelleen ja uutta lukua on tuskallista odottaa. Sarja on saanut lisää käänteitä, päähahmot muuttuvat epävakaisemmiksi ja loppuhuipennusta saamme varmaan odottaa. En olisi koskaan uskonut, että juuri tämä sarja jaksaa koukuttaa näin voimakkaasti.

Devils´ Line


Devils´ Line oli melko uhkarohkea sarja itselleni, sillä tilasin sen kaksi ensimmäistä pokkaria lähes sokeana, tietämättä minkälainen sarja on kyseessä. Olin kuullut sarjasta, kun sitä vertailtiin Tokyo Ghouliin. Mutta siinä missä itseeni Tokyo Ghoul ei niin kovaa iskenyt, niin Devils´ Line osui maaliinsa sitäkin kovemmin. Pidän sarjan tarinasta ja maailman rakennuksesta hirveästi, sekä Ryou Hanadan tyylistä kirjoittaa hahmojen tunteistä ja suhteista. Yhtymäkohtia Tokyo Ghouliin kyllä löytyy, mutta Devils´ Line seisoo silti tukevasti omilla jaloillaan ja käsittelee konseptiaan hieman eri tavalla. Itseeni se iskee todella hyvin ja sarjalla on selvästi vielä paljon annettavaa. Sen lisäksi sarjan päähahmo, Anzai on niin hellyttävä tapaus että... Mun suurin ongelmani sarjaa kohtaan on ehkä Hanadan kädenjäki, joka on välillä vähän turhan pliisua ja paikoitellen kamalaakin. Hanada kuitenkin kehittyy piirtäjänä ja kahden pokkarin aikana ja kun taiteen kanssa pääsee sinuiksi niin sarja on ihan kivaakin luettavaa.

My Hero Academia


Yllättyikö joku, että tämä sarja pääsi listalle? Olen ollut My Hero Academia-kuopassa jo melkein vuoden, eikä se tunnu hellittävän. Tosin tämä on aika kiva kuoppa. Ensimmäisen kahden animekauden jälkeen siirryin mangan pariin, sillä kolmas kausi oli vasta tuloillaan. Tätä sarjaa on todella mukavaa seurata, sillä siinä tapahtuu koko ajan jotain. Sarjan maailman kuva kehittyy koko ajan ja hahmojen väliset suhteetkin kehittyvät. Sarjan lukemisesta jää aina todella innostunut ja energinen fiilis, vaikka sarjan synkemmät hetket ovatkin ahdistavia aika ajoin. Nyt kun olen saanut enkkujulkaisun kiinni, niin painiskelen sen kanssa jatkanko lukemista luku kerrallaan vai odotanko suosiolla seuraavan manga-pokkarin kääntämistä. Oli ratkaisuni mikä tahansa niin nautin tästä sarjasta missä muodossa tahansa.

Welcome to the Ballroom


Tämän sarjan kaksi ensimmäsitä pokkaria lojuivat hyllyssäni vaikka kuinka kauan lukemattomina ja tartuin niihin vasta ennen Traconia. Ja voi että tämä sarja osaakin olla ihana! Mulla on todella vähän kokemusta urheilusarjoista niin animen kuin mangankin saralla, joten en osannut odottaa tältä sarjalta juuri mitään. Sarjalla on todella postiivinen asenne tarinaansa, sillä ainakin tähän asti voimakkaasta kilpailuhengestä huolimatta tarinassa ei ole tapahtunut mitään inhottavia sabotointia vaan kaikki ollaan ratkaista rehdillä kilpailulla. Ärsyttäviä hahmoja tietenkin löytyy oikein yksi kappale, mutta meno ei silti ole äitynyt rumaksi. Tällaiset puhtaat ja innostavat sarjat ovat harvassa, sillä sen vetovoima piilee selvästi sen suoraselkäisyydessä. En tiedä mihin sarja etenee, mutta nyt ainakin rakastan tämän sarjan tuomaa tunnelmaa.

BTOOOM!


Taas yksi sarja, jonka ensimmäiset pokkarit olivat lojuneet hyllyssä pölyttymässä hyvän aikaa. Yritin lukea sarjan ensimmäistä pokkaria jossakin kohtaa, mutta silloin ei sarja iskenyt. Tuolloin syy saattoi olla omassa mielentilassani, sillä nyt sarja koukutta aikamoisesti. Tämmöiset tapa-tai-tule-tapetuksia-sarjat kiinnostavat mua aina, mutta kuitenkin päättömät lynkkaussarjat ilman mitään sen kummempaa tarinaa taas hukkaavat mielenkiintoni melko nopeasti. BTOOM! on kuitenkin osoittanut rahkeensa muuhunkin kuin pelkäksi tapposarjaksi, sillä syvemmistä ja synkemmistä tarinakuvioista on vihjailtu ja tarinalla on vielä selvästi muutama ässä hihassa. Sarja on jo tullut päätökseensä, mutta koska haluan lukea sarjan loppuun pokkarimuodossa niin en ole lukenut sarjaa vielä viidettä osaa pidemmälle.

Children of the Whales


Aluksi en vakuuttunut tästä sarjasta, sillä siinä tuntui olevan paljon kaikkea eikä tarinasta meinannut saada kiinni. Hiljalleen kun tarinastai rupesi saamaan otetta ja asiat alkoivat selkiytymään, niin sarja osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. Children of the Whalesissä on todella mielenkiintoinen konsepti ja sen maailma on uniikki sekä kiinnostava. Kahden osan jälkeen tarinassa on vielä paljon selvitettävää, mutta koska alkuasetelma on saatu nyt pois alta niin sarjalla on tilaisuus ryhtyä syventämään tarinaansa ja hahmojaan. Odotan mielenkiinnolla mihin ratkaisuihin sarja päätyy jatkossa.

One Piece


One Piece oli itselläni monen vuoden ajan kesken, kunnes nyt luin sarjan alusta loppuun asti puolessatoista kuukaudessa. Aloin taas muistamaan mihin sarjassa aikanaan ihastuin ja täytyy myöntä, että sarja jaksaa kiinnostaa vielä näin 78 osankin jälkeen. Eichiro Odalla on upea taito kirjoittaa monitahoista tarinaa, jossa osansa saavat sekä pää- että sivuhahmot. Tarina vyyhtiytyy monen pienen tarinan nivoutuessa yhteen ja rakentaessa One Piecen maailmaa. Tietenkin sarjalla on heikot hetkensä, mutta pääosin sarja on todella hauskaa, jännittävää ja kiinnostavaa luettavaa. Nyt kun sarjaa on koossa näinkin monta pokkaria, niin laittaa se miettimään kuinka pitkään se tulee vielä jatkumaan. One Piece on kuitenkin kasvattanut myyntiään koko ajan eikä sen suosio ole laskemassa, joten tuskin tulemme sarjan loppua näkemään vielä vähään aikaan.

The Seven Deadly Sins


Pitkiä shounen-sarjoja ilmestyy Suomessa hyvin vähän, sillä niissä on kova riski kustantajalle. Onneksi Suomi-kustantajat jaksavat ottaa niitä riskejä, vaikka tällä kertaa ei tullutkaan täysosumaa, sillä The Seven Deadly Sinsin julkaisu lopetetaan nyt juuri ilmestyneen kolmannentoista osan myötä vaikka sarjaa on ehtinyt kertyä yli tuplasti enemmän. Itse kuitenkin pidän sarjasta todella paljon, sillä se jotain erilaista Suomen markkinoilla. Ymmärrän tosin miksei tämä ajoittainen tissi-perse-vitseily jaksa innostaa kaikkia, mutta omasta mielestäni sarjasta löytyy sen hölmöilyn alta paljon muutakin. Sarjan tarina on nimittäin erittäin kutkuttava, hahmojen menneisyydet ovat mielenkiintoisia ja tarinan kehitys hauskaa katsottavaa. The Seven Deadly Sins on shounenia parhaimmillaan sekä pahimmillaan, mutta sen viihdyttävyys on todella korkea. Itse en jää lepäämään laakereilleni sarjan suhteen, sillä aion jatkaa sarjan lukemista enkkujulkaisun muodossa.

Velhon morsian


Yllättävän moni Suomessakin julkaistua sarjaa on päässyt listalleni, sillä Velhon morsian taitaa kolmas omiaan. Sarja oli itselleni melko tuntematon, kun sitä ruvettiin julkaisemaan. Mutta heti ensimmäisestä pokkarista lähtien olin myyty. Sarja on täynnä magiaa, yliluonnollisia asioita ja mielenkiintoisia hahmoja. Eli kaikkea sitä mistä tykkään mangassa. Velhon morsian kuitenkin erottuu muista sarjoista, sillä sen hiljainen ja rauhallinen tapa kuljettaa tarinaa tekee siitä uniikin. Joillekin sarjan ei-niin-verkkainen tyyli ei varmasti iske, sillä sarja ei ole toiminta sarja. Sillä on kuitenkin oma taikansa ja se jotenkin lumoaa lukijansa. Sarjasta kertoo paljon se, etten keksi oikein mitään järkevää tapaa kertoa miksi sarja on niin hyvä. Velhon morsian taitaakin olla niitä sarjoja, joiden upeuden ymmärtää vasta sitten kun sen on itse lukenut. 

The Royal Tutor


Huumorisarjat harvoin iskevät muhun, sillä harvoin perustan päättömästä menosta ja yleensäkin japanilainen huumori ei useinkaan iske muhun. Aina löytyy kuitenkin poikkeuksia, sillä ainakin The Royal Tutor onnistuu vetoamaan mun jääsydämeen. Sarjan lämminhenkisyys lämmittää sisukaluissa asti ja saa rentoutumaan sen äärelle. Sarja saa nauramaan ja kihertämään koko ajan ja sen sympaattiset hahmot jaksavat viihdyttää. Hahmoihin tykästyy myös nopeasti ja heistä haluaa tietää enemmän. The Royal Tutor ei kuitenkaan tukeaudu pelkästään huumoriin vaan sarjassa nähdään vakaviakin hetkiä, jotka usein päättyvät mukavasti. Sarja kuitenkin vilauttelee salamyhkäisiä asioita Heinen mennisyydestä, josta kukaan muu kuin kunkku ei tunnu tietävän mitää. Myös muitakin synkkiä hetkiä sarjassa on mutta kokonaisuuten sarja kantaa itsensä todella hyvin. Kiinnostavaa nähdä jatkuuko sarja näin postiivisella asenteella vai muuttuuko se synkempään suuntaan.

The Promised Neverland


Dekkarisarjoja harvemmin tulee luettua ja Salapoliisi Conankin on ollut on-holdissa pitkän aikaa. The Promisen Neverland on kuitenkin jännitystä ja juonittelua parhaimmillaan. Selvitymistarinat osaavat nykyään toistaa itseään, mutta Neverland osaa rakentaa hieman erilaisen tarinan. Lasten kamppailu vapauteen orpokodista synkän totuuden paljastuttua heille tuntuu tuoreelta ja menevältä idealta. Sarja osaa luoda todella jännittäviä kohtauksia, kun lasten suunnitelmat ovat vähän väliä vaarassa paljastua ja pahisten hengittäessä jatkuvasti niskaan. Myös hahmojen ilveily on mahtavaa katsottavaa, sillä ne luovat kohtauksiin yhä ahdistavamman tunnelman, joka saa lukijat pelkäämään hahmojen puolesta. En olisi uskonut pitävän tästä sarjasta näin paljon, mutta se osoittautui astetta paremmaksi ja vakavammaksi. Hahmojen selviytyminen on koko ajan hiuskarvan varassa, joka luo koko ajan kuumotusta sarjaa lukiessa. Lisäksi sarjassa näkee hienoa dialogia ja hahmot tekevät todella päteviä johtopäätöksiä. Osaan jo ehkä arvata mihin sarja etenee, mutta on kiinnostavaa nähdä mihin sarja etenee sen jälkeen.

Vinland Saga


Ja tietenkin lopuksi on vielä mun ikuisuuslempisarja eli Vinland Saga. Jos jonkun pitäisi luke yksi manga-sarja, niin suosittelisin ehdotomasti Vinland Sagaa. Sarja on kehittynyt huimasti ensimmäisen tarinakaaren jälkeen ja yleensäkin päähahmo on kokenut huiman kehityksen päästäkseen tähän pisteeseen saakkaa. Sarja on selvästi hahmovetoinen, vaikka tarinan päätavoite onkin hyvä. Sarjassa hahmot kuitenkin tekevät paljon ja suurin osa sarjan tapahtumista kiinnittyvät hahmojen kehitykseen, tunteisiin, päätöksiin ja näitä koskeviin tapahtumiin enemmän kuin itse tarinan päätavoitteeseen. Mun pitäisi ottaa Vinland Saga uudestaan luettavaksi, sillä Makoto Yukimuran hidas julkaisutahti pakottaa odottamaan uusia lukuja kauan ja kokonaista pokkaria vielä kauemmin. Itse Vinlandiaan ei varmaan päästä vielä pitkään aikaan, mutta ei se haittaakaan, sillä nautin mielelläni hidasta seikkailua viikinkityylillä vielä muutaman vuoden.