#27: Zetsuen no Tempest

Yoshino Takigawa on tavallinen teini-ikäinen lukiolainen, joka kuitenkin seurustelee salaa parhaan ystävänsä pikkusiskon kanssa. Mutta kun Aika kuolee, Mahiro katoaa, tavotteenaan löytää ja saada Aikan murhaajan vastuuseen teostaan. Yoshino taas pyrkii jatkamaan tavallista elämäänsä. Pian kaupungissa kuitenkin puhkeaa mysteerinen epideamia, joka muuttaa kaikki elolliset olennot raudaksi. Kuukauden kadoksissa ollut Mahiro kuitenkin pelastaa Yoshinon. Mahiro omaa kuitenkin nyt outoja voimia, jotka sallivat tämän tehdä ihmeellisiä asioita. Käy ilmi, että Mahiro on tehnyt sopimuksen Hakaze Kusaribe nimisen noidan kanssa, jotta voisi löytää Aikan murhaajan. Hakaze on vankina autiolla saarella, jolle hänen veljensä on hänet saattanut. Ja nyt Yoshinon ja Mahiron kuuluu auttaa Hakazea pelastamaan maailma. Kaikki ei kuitenkaan ole lähes koskaan sitä miltä näyttää ja varsinkin totuus Aikan kuoleman takana ei voisi olla julmempi.

Aloin selailla blogihistoriaani tässä yksi päivä ja tajusin etten ole kirjoittanut animearvostelua yli kahteen kuukauteen! Siihen tulee nyt muutos, sillä vaikka minun pitäisi vielä kirjoittaa uudesta animekaudesta, uusista mangauutuuksista ja Animeconista, niin isken tämän arvostelun kuitenkin tähän väliin. Sitä paitsi mieleni on halajanut arvosteluiden parin jo jonkin aikaa. Vuorossa on Zetsuen no Tempest niminen fantasia-sarja.

Zetsuen no Tempest on taas yksiä niitä sarjoja jotka ovat keikkuneen katsomislistalla pidemmän aikaan. Minulla on jonkinlainen ongelma saada aikaan katsoa tällaisia suositumpia sarjoja, ja usein vain jemmaan ne siihen päivään asti, kun joku oikeasti tulee sanomaan "Nyt Hanna katsotaan sarja X". Tällä kertaa saan kiittää Shannachi, jolla oli myös sarjan katsominen jäänyt välistä. Yhteistuumin alettiin sitten sarjaa katsomaan. Sarjan alkuasetelma ja konsepti ovat kerrassaan mielenkiintoisia ja jo ensimmäinen jakso sai herätettyä mielenkiintoni. Murhamysteeri, salaperäinen raudaksi muuttava kulkutauti ja saarelle vangittu maagi oikein huusivat katsomaan sarjaa. Sarjan ensimmäinen puolikas olikin todella hyvä ja siinä oli tarpeeksi koukkuja, jotka jaksoivat pitää mielenkiintoni yllä. Sarjan puolessa välissä tarina ottaakin aivan toisen suunnan ja se tuntuu kadottavan sen kipinän mikä sillä oli aikaisemmin.

Puhuminen poikien ja Hakazen välillä tapahtuu puisen nuken avulla.

Sarjan ensimmäinen puolisko on synkkä ja harmaa eikä iloisia hetkiä juuri ole. Toinen puolikas on taas huomattavan kevytmielisempi ja rennompi. Näiden kahden puoliskon kontrasti tuntui vähän siltä, ettei ohjaajilla oikein ollut kaikki langat kunnolla käsissään, eikä sarja itsekään tunnu oikein tietävän mitä se haluaa olla. Sarjan latautunut ja synkähkö tunnelma katoaa kokonaan toisen puoliskon alkaessa. Tarina itsessään tuntuu muuttuvan rakkauskomediaksi, kun tarina alkaa yllättäen keskittymään Hakazen voimistuviin rakkauden tunteisiin Yoshinoa kohtaan. Maailman lopun uhka saa kadota melkein 8 jakson ajaksi ja Aikan murhaajan selvittäminenkin unohtaa vähäksi aikaa. Tunteiden selvitämisen lisäksi toinen puolikas keskittyy treenaamiseen ja yleisön edessä pröystäilyyn. Suurin osa sen tapahtumista tuntuvatkin hieman irrallisilta päätarinaan nähden eikä niissä tunnu välillä olevan järkeä. Zetsuen no Tempest ei tunnu oikein tietävän haluaako se olla romanttinen komedia vai vakava toimintasarja. Onneksi kolme viimeistä jaksoa pelastaa paljon ja Aikan murhaajakin on aikamoinen yllätys.

Zetsuen no Tempestin ensimmäisen puolikkaan pääpahis oli myöskin pienoinen pettymys. Oletin Samonin olevan vakuuttava ja vakavasti otettava pahis, joka tietää mitä tekee ja hallitsee sanankäänteet. Odotukseni kuitenkin muserrettiin, sillä Samonin hahmon takaa paljastuikin epävarma ja hermostunut ressukka, joka tuntuu saavan hermoromahduksen minä hetkenä hyvänsä. Hän jää muutenkin koko sarjan ajan isoksi arvoitukseksi eikä hänestä oikein osaa sanoa olisiko hän lintu vai kala. Myös koko sarjan pääpahikseksi kyhäilty Exoduksen puu jäi vähän latteaksi esitykseksi. Kunnon jännitystä ei ollut missään vaiheessa eivätkä hahmot tuntuneet olevan vaarassa lainkaan.

Sarja onnistuu leipomaan hyvinkin intensiivisiä kohtauksia Aikan ja Mahiron välillä,

Hahmot itsessään olivat suurin syy minkä takia jaksoin sarjaa seurata. Vaikka suurin osa hahmoista olivat melko stereotyyppisiä, niin olivat nämä silti viihdyttäviä. Yoshino ja Mahiro sekä näiden kahden välinen suhde olivat sarjan lähes koko sarjan kiinnostavin elementti. Yoshino on parivaljakon kylmähermoinen ja fiksu poika, jolla ei kuitenkaan ole fyysistä voimaa juuri nimeksikään. Yoshino on myös sarjan laskelmoivimpia hahmoja ja tämä kykenee ajattelemaan asioita melko pitkälläkin tähtäimellä. Hän kuitenkin tuntui jäävän itselleni melko yksiulotteiseksi hahmoksi, vaikka sarja koetta syventää tämän tarinaa. Mahiro on taas paljon kiinnostavampi tapaus. Vaikkakin tämä onkin huomattavan stereotyyppisempi hahmo kuin Yoshino, irtosi hänestä silti paljon enemmän. Mahiro on erittäin äkkipikainen ja kova luontoinen hahmo, joka tekee kaikkensa napatakseen Aikan murhaajan. Mahirolla ei kuitenkaan tunnu olevan aivan kaikki muumit laaksossa, sillä tämä käyttäytyy epävakaisesti lähes koko alkupuoliskon ajan. Tämä tekee hahmon seuraamisesta kuitenkin vielä kiinnostavampaa. Lähes koko sarjan aikana sai jännittää, että koska Mahiro pimahtaa täysin. Harmi vaan, että Mahiro taantuu sarjan edetessä huomattavasti. Hänestä kuitenkin paljastuu yllättävän pehmeitäkin puolia varsinkin Yoshinoa kohtaan. Ainoa häiritsevä asia Mahirossa on tämän pakkomielle Aikaa kohtaan. Vaikka Aika ja Mahiro eivät olekaan verisisaruksia niin Mahiron älytön kiintyminen siskoaan kohtaan tuntui silti häiritsevältä aika ajoin. Hakaze taas vaikutti aluksi tosi hyvältä hahmolta, mutta taantuukin lopulta vain punastelevaksi koulutytöksi. Hakazen potentiaalia ei käytetä loppuun ja hänestä olisi saanut koko kolmikosta kaikista eniten irti.

Sarjan kiinnostavin valtti onkin Yoshinon ja Mahiron välinen suhde. Sarjan alussa Yoshino ja Aika seurustelivat, josta Mahiro ei kuitenkaan tiennyt mitään. Mahiro tiesi ainoastaan, että Aikalla on poikaystävä mutta ei koskaan saanut tietää tämän henkilöllisyyttä. Nyt Aikan kuolemankin jälkeen Yoshino pihistelee totuutta Mahirolta. Tämä on yksiä loistavimpia ja kiinnostavimpia juonielemnttejä koko sarjassa. Katsoja saa seurata kuinka Mahiro miettii kuumeisesti, kuka Aikan poikaystävä on, vaikka vastaus löytyisi lähempää kuin uskoisikaan. Myös Yoshinon tunnontuskissa pyöriminen tuo sarjaan jotain eloa ja saa jotain jännitystä aikaan. Jännitys kohoaa aika ajoin huppuunsa, kun totuus on useampaan kertaan paljastumassa. Varsinkin Mahiron reaktioita uutiseen odotti kuumeisesti. Poikien välinen ystävyyskin muuttuu sarjan aikana suuntaan jos toiseen, eikä välillä ollut lainkaan selvää ovatko kaverukset enää edes samalla puolella.

Muut sarjan hahmoista jäivätkin melko yksiulotteisiksi ja melko tylsiksi tapauksiksi. Simon ja Megumu olivat omalla tavallaan kiinnostavia tapauksia, mutta joista ei saatu lopulta oikein paljon mitään irti. Aika oli myös todella mielenkiintoinen tapaus, mutta hänen ruutuaikansa jäi valitettavan lyhyeen. Aluksi hän on mukana vain Mahiron ja Yoshinon muistojen kautta, mutta hänen omia ajatuksiaan päästään vasta varsinaisesti kuulemaan sarjan lopussa.

Vaikka Zetsuen no Tempestin tarinankerronta on hieman epätasaista, niin animaation laatu paikkaa suurimmat virheet. Studio Bonesin animaatio on lähes puhdasta katsottavaa selkeine hahmomallineen ja nättine taustoineen. Sarja on kunnostautunut varsinkin yksityiskohtaisten kuvioiden ja kiemuroiden animoimisessa, joita löytyy mm. perhosista ja lattialla olevasta verestä. Nämä pienet yksityiskohdat tekivät sarjalle oman leiman, joista ainakin itse tulen Zetsuen no Tempestin muistamaan. Myös ne harvat taistelukohtaukset ovat todella nättiä katsottavaa. Hahmojen liikkeet ovat sulavia ja erikoistehosteetkin näyttävät hyviltä. Hieman olisin kuitenkin toivonut parannuksia varsinkin lopputaistelun valaistuksen suhteen, sillä jotkut kohtaukset vain tuntuivat liian valoisilta. Kaikista eniten sarjan animaatio loistaa kuitenkin alku- sekä lopputunnareissa. Niissä on käytetty runsaasti erilaisia kuvioita ja muotoja, jotka tekevät tunnareista kiinnostavia katsella. Alkutunnareissa käytettävät värikkäät lasimaalaukset (oletan, että ne ovat niitä) ovat myös todella upean näköisiä.

Muuten sarjan tunnarit olivat melko keskivertoisia. Ainoastaan ensimmäinen alkutunnari "Spirit Inspiration" sai mielenkiintoni heräämään ja kuulosti hyvältä. Nothing´s Carved In Stonen englanninkieliset sanat sopivat sarjaan oikein hyvin ja laulajan vahva ääni sekä hyvin rytmitetty animaatio tekivät alkutunnarista todella kiinnostavan ja sitä jaksoi katsoa joka kerta. Se myös kuvasti sarjaa todella hyvin. Toinen alkutunnari oli taas pliisumpi eikä oikein se istunut sarjan henkeen läheskään yhtä hyvin kuin ensimmäinen. Kyleen biisi "Daisuki na noni" oli ihan jees kappale, joka kuitenkin jäi ihan perus rallatukseksi. Se oli myös mielestäni sarjan henkeen liian rauhallinen ja pirteä. Molemmat lopputunnarit olivat taas huomattavan rauhallisempia kuin alkutunnarit. Kummatkaan kappaleet eivät kuitenkaan olleet mitenkään muistettavia tai kiinnostavia, joten löysin hyvin nopeasti itseni skippaamasta ne, vaikka Kana Hanazawan ja Tomohisa Sakon omaavatkin molemmat kirkkaat ja kauniit äänet. Muuten sarjan OST on melko klassista. Se sisältää musiikkia aina hitaasta ja rauhallisest aina hieman karmiviinkin tulkintoihin. Viulupainotteiset kappaleet toimivat kuitenkin sarjassa hyvin. Mitään räjähtävän toiminnallisia biiseja OST:ssä ei ole, mutta kappaleet toimivat kuitenkin tunnelman luonnissa ja istuvat sarjaan. Mainittavia kappaleita ovat mm. "Tempest", "Natsumura" sekä "Encounter".

Toimintakohatuksisa ei olla yksityiskohdissa säästelty mikä tekeekin niistä kaunista katseltavaa.

Tuomio

Zetsuen no Tempest omaa aivan hirveästi potentiaalia ja siitä olisi ollut taipumaan moneksi. Odotin sarjalta enemmän kuin mitä sillä loppujen lopuksi oli varaa tarjota, mikä taas omalta osaltaan vähän vesitti katsomiselämystäni. Sarjalla on todella mielenkiintoisia elementtejä aina kiinnostavista hahmoista mysteerisiin ihmisiä raudaksi muuttaviin sairauksiin. Se ei kuitenkaan osaa käyttää kaikkea potentiaaliaan oikein, vaan se kompastuu omaan kunnianhimoonsa. Annan siis sarjalle tuomioksi Katsottava. Vaikka Zetsuen no Tempest  kompuroi pahoin toteutuksessaan se ei ole kuitenkaan missään nimessä huono sarja. Zetsuen no Tempest on sarja mikä varmaan olisi paljon parempi toisella katsomiskerralla. Sarjan parhaat hetket ovat ehdotonta priimaa ja huonoimmat taas saavat haukottelemaan.